Sananen yrittäjyydestä

Olen toiminut yrittäjänä nyt kahdeksan vuotta, eli työhistoriastani suurimman osan. Sen kunniaksi siis muutama sana yrittäjyydestä. Olen myös ollut vieraalla töissä ja tiedän millaista on, kun kuukausittain kilahtaa palkka tilille, kesäloman ajalta maksetaan palkkaa ja lomarahoja, jopa sairaspäiviltäkin tulee tuloa. Nuo mainitsemani jutut ovatkin kyllä ehdottomasti plussaa yrittäjyyteen verrattuna.

Mielestäni yrittäjyys vaatii ihan tietyn tyyppisen ihmisluonteen. Täytyy sietää jatkuvaa epävarmuutta. Mukana kulkee alituinen stressi tulevista töistä ja toimeentulosta. Uutisista horjuvaa taloustilannetta seurailee monesti pelon sekaisin tuntein ja mietiskelee, onkohan tuolla vaikutusta minuunkin. Mutta uskomatonta kyllä, tuota epävarmuutta oppii sietämään, vaikkei siihen koskaan ihan täysin totu.

Monesta suusta olen kuullut, että Suomessa ei tueta tarpeeksi yrittäjyyttä. Minun täytyy kyllä yhtyä tuohon näkemykseen. Verotus on niin kovaa, että työtunteja pitää kertyä hurja määrä, että pääsee samaan tulotasoon kuin samassa työssä vieraan palkkalistoilla. Sitten pitäisi myös säästää hiukan sivuun, että olisi mahdollisuuus välillä hengähtää ja pitää lomaa.

Ja sairastaa ei saa, koska siltä ajalta ei tietenkään karenssin takia makseta mitään. Muistaakseni kahdeksan vuoden aikana olen kaksi tapaamista perunut sairastumisen vuoksi. Sairastan siis lomilla tai teen puolikuntoisena töitä.

Miksipä sitten olen yrittäjä vaikka näin purnaan? Jos yhdellä sanalla kuvaisin, se on vapaus. Muokkaan itse kalenterini minulle ja perheelleni sopivaksi. Voin lähettää lapsen aamulla kouluun ja tarvittaessa olla vastaanottamassa häntä iltapäivällä välipalan kanssa. Minua ei pomo käske, eikä ulkopuolisten asettamat kellonajat sido. Teen töitä silloin, kun minulle ja asiakkaalleni parhaiten sopii. Valitsen itse myös yhteistyökumppanini ja saan olla mukavien ihmisten kanssa tekemisissä.

Sanotaan myös, että yrittäjyys kulkee suvussa. Voihan siinäkin perää olla. Minun tapauksessani yrittäjyys hyppäsi yhden sukupolven yli, sillä pappani oli ahkera yrittäjä parillakin eri alalla. Liekö siltä suunnalta sitten kipinä minullekin syttynyt.

Valitsemani ala sisustussuunnittelijana on minulle todella mieluinen. Jaksan aidosti edelleen innostua jokaisesta uudesta vastaan tulevasta upeasta materiaalista ja kivasta asiakkaasta. Ja uskon, että tällä alalla juuri yrittäjänä pääsen parhaiten toteuttamaan itseäni. Onni on ollut se, että yritykselläni on jatkuvasti riittänyt ihania asiakkaita jonoksi asti. Ja työt ovat puhuneet puolestaan, lisämainoksia ei ole tarvinnut lehtiin laittaa, vaan sana on kiertänyt asiakkaalta toiselle.

Nyt on siis Kiitoksen aika kuluneista vuosista ja lippu korkealla edetään eteenpäin kohti uusia mukavia työhaasteita.