keskiviikko 29. elokuuta 2012

Sananen yrittäjyydestä



Olen toiminut yrittäjänä nyt kahdeksan vuotta, eli työhistoriastani suurimman osan. Sen kunniaksi siis muutama sana yrittäjyydestä. Olen myös ollut vieraalla töissä ja tiedän millaista on, kun kuukausittain kilahtaa palkka tilille, kesäloman ajalta maksetaan palkkaa ja lomarahoja, jopa sairaspäiviltäkin tulee tuloa. Nuo mainitsemani jutut ovatkin kyllä ehdottomasti plussaa yrittäjyyteen verrattuna.

Mielestäni yrittäjyys vaatii ihan tietyn tyyppisen ihmisluonteen. Täytyy sietää jatkuvaa epävarmuutta. Mukana kulkee alituinen stressi tulevista töistä ja toimeentulosta. Uutisista horjuvaa taloustilannetta seurailee monesti pelon sekaisin tuntein ja mietiskelee, onkohan tuolla vaikutusta minuunkin. Mutta uskomatonta kyllä, tuota epävarmuutta oppii sietämään, vaikkei siihen koskaan ihan täysin totu.

Monesta suusta olen kuullut, että Suomessa ei tueta tarpeeksi yrittäjyyttä. Minun täytyy kyllä yhtyä tuohon näkemykseen. Verotus on niin kovaa, että työtunteja pitää kertyä hurja määrä, että pääsee samaan tulotasoon kuin samassa työssä vieraan palkkalistoilla. Sitten pitäisi myös säästää hiukan sivuun, että olisi mahdollisuuus välillä hengähtää ja pitää lomaa.

Ja sairastaa ei saa, koska siltä ajalta ei tietenkään karenssin takia makseta mitään. Muistaakseni kahdeksan vuoden aikana olen kaksi tapaamista perunut sairastumisen vuoksi. Sairastan siis lomilla tai teen puolikuntoisena töitä.

Miksipä sitten olen yrittäjä vaikka näin purnaan? Jos yhdellä sanalla kuvaisin, se on vapaus. Muokkaan itse kalenterini minulle ja perheelleni sopivaksi. Voin lähettää lapsen aamulla kouluun ja tarvittaessa olla vastaanottamassa häntä iltapäivällä välipalan kanssa. Minua ei pomo käske, eikä ulkopuolisten asettamat kellonajat sido. Teen töitä silloin, kun minulle ja asiakkaalleni parhaiten sopii. Valitsen itse myös yhteistyökumppanini ja saan olla mukavien ihmisten kanssa tekemisissä.

Sanotaan myös, että yrittäjyys kulkee suvussa. Voihan siinäkin perää olla. Minun tapauksessani yrittäjyys hyppäsi yhden sukupolven yli, sillä pappani oli ahkera yrittäjä parillakin eri alalla. Liekö siltä suunnalta sitten kipinä minullekin syttynyt.

Valitsemani ala sisustussuunnittelijana on minulle todella mieluinen. Jaksan aidosti edelleen innostua jokaisesta uudesta vastaan tulevasta upeasta materiaalista ja kivasta asiakkaasta. Ja uskon, että tällä alalla juuri yrittäjänä pääsen parhaiten toteuttamaan itseäni. Onni on ollut se, että yritykselläni on jatkuvasti riittänyt ihania asiakkaita jonoksi asti. Ja työt ovat puhuneet puolestaan, lisämainoksia ei ole tarvinnut lehtiin laittaa, vaan sana on kiertänyt asiakkaalta toiselle.

Nyt on siis Kiitoksen aika kuluneista vuosista ja lippu korkealla edetään eteenpäin kohti uusia mukavia työhaasteita.

maanantai 27. elokuuta 2012

Testailua

Valkosipuli kukkii

Lisää valkosipulin kukkia

Kertaalleen leikattu orvokki uudessa loistossaan

Jossain siellä on sateenkaari

Lapselle tehtiin digitaalista kasviota
Kyllästytän teitä nyt näillä harjoitusotoksilla, hihii. Uusi kamera on siis hankittu ja kovasti koitan päästä perille sen kaikista hienoista ominaisuuksista. Päätin, että en täysautomaatilla kuvia ota, vaan teen ainakin jotain säätöjä aina käsin. Ohjekirjaa siis plarailen illat pitkät ja räpsin kuvia yhdestä ja samasta kohteesta useilla eri asetuksilla. Kai sitä hiljalleen jotain oppii...

Mutta tulihan sitä viikonloppuna muutakin tehtyä. Mökin varasto on nyt maalattu ja pientä hienosäätöä vaille valmis (kuvaa tulee myöhemmin). Myös kanttarellimetsässä pyörähdin pariin otteeseen ja taas löytyi satoa useita litroja. Tällä kertaa kiikutan saaliin vanhemmilleni, kun oma pakastin jo pullistelee.

Pääsin myös tosistoimiin kameran kanssa, kun lapselle piti tehdä digitaalista minikasviota. Olisihan sen lapsi tosin voinut tehdä ihan omalla kännykkäkamerallaan, mutta oli niin hyvä tilaisuus äidillä päästä pätemään uuden kameran kanssa, etten malttanut pysyä sivussa.

Ja vähän työasiaakin... Aikatauluista sen verran, että rakentajat ja remontoijat, jotka kaipaatte apua vielä tämän vuoden puolella, ottakaa kiireesti yhteyttä. Kalenterissa tilaa vain marras- ja joulukuulla.

Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa meille kaikille!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Juttua Meidän Talo lehteen

Kuvaaja oli varautunut pilviseen päivään

Liitutaulutarrat kylmäkoneiden ovissa on
keittiön uusi juttu.

Kattausta päivän kuvauksiin

Tänään oli jännä päivä! Taitava tehokaksikko Ilona ja Hanne kävivät juttukeikalla kodissamme. Meidän Talo- lehteen on siis aikanaan tulossa tarinaa meidän rakennusprojektistamme kera ihastuttavien sisustuskuvien. Koti oli puunattu kuvauskuntoon ja jotain pientä oli hankittu ihan tätä päivää varten, kuten nuo kylmäkoneiden liitutaulutarrat. Osa tavaroista oli lainassa kuvausrekvisiittana (Kiitos Isku).

Kun ammattikuvaajan kuvia katsoo, näyttää nämä omat tuotokset aika nukkavieruilta. Olenkin jo pitkään harkinnut järjestelmäkameran ostoa ja tänään taidan tuon pitkäaikaisen haaveeni toteuttaa. Todennäköisesti päädyn Canonin EOS 600 D- malliin. Harjoittelen ensin kuvausta "peruspaketilla" ja mahdollisesti hankin myöhemmin myös laajakulmaobjektiivin.

Olisi ihanaa myös päästä valokuvauskurssille harjoittelemaan ihan perusasioita, opiskeluaikojen kuvauskurssista kun ei enää ole kuin kaukaisia muistoja. Hannea houkuttelimmekin Ilonan kanssa kurssin vetäjäksi ja ei hän heti ideaa tyrmännytkään... Täällä olisi kyllä yksi todella innokas oppilas!

Mutta nyt muutama tunti töitä ja sitten tämä tyttö ryntää kamerakaupoille!

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Liikuntakeskus Hutunki

Liikuntakeskus Hutungin kahvio ja keilahalli ennen uudistusta

Liikuntakeskus Hutunki uudistettuna

Viime keväänä suunnittelin paikallisen Liikuntakeskus Hutungin kahvilan ja keilahallin uuteen uskoon. Suunnittelutyö sekä remontti oli laaja ja vaihtoon meni pintamateriaalit, kalusteet ja valaistus. Tekstiilitkin uusitaan ja ne ovatkin nyt loppukesän tehtävälistalla. Edellä mainittujen lisäksi myös keilakoneet on uusittu nykyaikaiseksi, mutta siitä maailmasta minä en ymmärrä yhtään mitään.

Tiloihin toivottiin viihtyisyyttä lisää ja tietysti toimivuus on noissa tiloissa myös erityisen tärkeä juttu. Pientä selvitystyötä piti siis tehdä projektin alussa liittyen juuri tuohon keilaamiseen ja siinä tarvittaviin varusteisiin. Onhan sitä tullut itsekin keilapalloa joskus viskottua, mutta on aivan eri juttu, kun radalla ovat lähes ammattilaiset varustekasseineen ja vaatimuksineen. Eli hallin on palveltava sekä meitä viihdekeilaajia, että myös kilpailumielessä keilaavia.

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, kuten omistajatkin. Toivotaan, että uudistuksen myötä halliin löytää tiensä paljon uusia lajin harrastajia. Minä ainakin tilaan keilatunnin itselle ja perheelleni pikapuoliin!

maanantai 13. elokuuta 2012

Arki alkaa

Mökin työleiri jäi odottamaan

Arki alkaa taas tällä viikolla, kun perheen miesväki aloittaa koulutyön. Toinen oppilaan ja toinen opettajan roolissa. Ihan kiva pitkän kesän jälkeen taas palata tuttuun rytmiin.

Mökille tosin jäi viikonlopun jäljiltä melkoinen työleiri. Kaivinkone kävi pyörähtämässä ja teki uudet pohjat vanhalle huussille ja tulevalle uudelle varastolle. Eilinen heiluttiin lapion varressa hiekkaa ja multaa kuskaillen, mutta melkoinen urakka on vielä edessä ja sitä jatketaankin sitten viikonloppuisin pitkälle syksyyn.

Edellinen postaukseni ehtikin olla esillä vain vuorokauden, kun mainostamani vanhempien kesäpaikka sitten myytiinkin pikavauhtia. Poistin koko tekstin, ettei vanhentunut linkki jää kummittelemaan.

Mukavaa ja turvallista koulun aloitusta kaikille!

maanantai 6. elokuuta 2012

Asuntomessut Tampereella






Perjantaina kolusin läpi Tampereen asuntomessut kesäflunssan kourissa. Liekö syy flunssassa vai missä, mutta messujen anti oli minulle pienoinen pettymys. En löytänyt oikein mitään uusia ideoita, jos ei oteta lukuun muutamaa kivaa valaisinta ja verhomallia.

Sain tosiaan kesäflunssan, joka sai varmasti alkunsa muutamana hellepäivänä, kun pidin mökin parvella öisin tuuletinta hurisemassa. Onneksi olen perheen ainoa taudin saanut ja minäkin jo selkeästi paranemaan päin.

Pari päivää teenkin pitkää työpäivää, kun talomme on hiljainen. Mies on mielipuuhassaan perhokalastamassa lapissa ja lapsukainen mummolassa virveli matkassa, hih!