keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Kullanarvoiset sukulaiset

Tämä rakentaminen on hermoja raastavaa aikaa! Rakennustarpeiden perässä säntäillään paikasta toiseen, huolehditaan kuljetuksista, siivotaan, maalataan... lista on loputon. Siinä sivussa pitäisi tehdä leipätyötä ja elää normaalia lapsiperheen arkea väliaikaisessa ahtaassa vuokra-asunnossa.

Ilman sukulaisia tämä yhtälö olisikin varmaan mahdoton. Tälläkin hetkellä Onni-poikamme on mumman ja papan (appivanhempieni) luona viettämässä syyslomaa, jotta mieheni voisi tehdä ympäripyöreitä päiviä raksalla ja minä suunnittelutöitäni.

Lohduttaudun ajattelemalla, että onhan tästä muutkin selvinneet. Ja lopussa kiitos seisoo, kun pääsemme muuttamaan uuteen kotiin. Aion olla varmasti pari päivää tekemättä yhtään mitään.

Kuvassa on muuten meidän koiramme Dana, joka kokee varmastikin myös itsensä laiminlyödyksi tässä rakentamisen tuoksinnassa. Tuon syysistutuksen Danan vieressä askartelin appivanhemmille pieneksi kiitokseksi hoitoavusta taas kerran.

1 kommentti:

Nia kirjoitti...

Onpa Dana suloinen :)

Rakentaminen on varmasti rankkaa ja jopa välillä hermojakin raastavaa puuhaa. Tsemppiä projektillenne ja on hienoa kun on läheisiä, jotka auttavat tarvittaessa!