torstai 13. joulukuuta 2012

Joulumieli

Piparimetsä

Enkeli- ja sydänpiparit Ystävälle

On varmaan täälläkin tullut moneen kertaan todettua, että olen jouluihminen ja nautin kaikesta siihen liittyvästä. Vuosien saatossa on jo syntynyt perinteitä, joista meidän perheen joulumieli syntyy...

Marraskuun lopulla virittelen ulos jouluvalot, joka on ensimmäinen merkki lähestyvästä joulusta. Niitä ei saa olla liikaa, mutta sopivasti tuikkimassa valoa pimeyteen. Kynttilöitä poltellaan tietysti myös harva se ilta. Tänä vuonna olen poltellut enemmän paksuja ja massiivisia kynttilöitä kuin lämpökynttilöitä.

Joka vuosi myös poikani saa valita lahjan ikäiselleen pojalle, joka asustaa lastenkodissa. Valven keräyksen kautta moni lapsi saa ainakin sen yhden paketin aattona. Tänä vuonna pakettiin kääriytyi lukemista parin kirjan verran ja tietysti suklaata.

Myös pipareita leivotaan yhdessä lapsen kanssa useaan otteeseen tässä joulukuun aikana. Tänä vuonna leivottiin ja koristeltiin sydän ja enkelipipareita myös Ystävälle, josta on ollut korvaamaton apu monessa jutussa kuluneen vuoden aikana.

Ensi viikonloppuna aion tehdä myös ensimmäiset siivoilut ja ruokajutut valmiiksi. Inhoan kiirettä, joten pitää aloittaa hyvissä ajoin, ettei lipsahda stressin puolelle. Siivoilukin menee hyvissä fiiliksissä, kun laittaa joulumusiikin raikaamaan taustalle!

Mukavaa Joulun odotusta Teille kaikille!

4 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Minä ostan aina jollekin lapselle joululahjan ja annan sen Pelastusarmeijan toimitettavaksi. Käyt kätevästi, kun padat ilmestyy katukuviin.
Viime jouluna laitoin paketin pojalle ja tänä jouluna tytölle...:)

Taina kirjoitti...

Kyllä tuosta antamisesta tavalla tai toiselle tulee aina hyvä mieli. Pitääpä itsekin vielä sujauttaa pataan vielä jokin pieni paketti :)

Heli kirjoitti...

Mulla välttämisyrityksestä huolimatta meinaa lipsahtaa sinne stressin ja ärsytyksen puolelle, vaikka hommat onkin ihan suht hanskassa.

Me ollaan pari kertaa ostettu lapsilta lahjat samanikäisille lapsille johonkin keräykseen. Tänä vuonna en olekaan sellaseen törmänny missään vielä.

Ilona kirjoitti...

Kiitos ihanista pipareista, ne katosivat pikkupoikien suuhun noin nanosekunnissa:)
Ilona