perjantai 14. marraskuuta 2008

Heppahulluutta

Olen juossut koko lapsuuteni ja nuoruuteni talleilla haistelemassa hevosen tuoksua. Siinä oli oma viehätyksensä... 20 asteen pakkasellakin piti pyöräillä 10 km edes takaisin ja palella tallilaatikon päällä pilkkihaalarissa kylmää eväsleipää järsien.
Edelleen pidän kovasti hevosista ja jos olisi aikaa (ja rahaa), olisi mukavaa omistaa oma heppa ja tehdä pitkiä ratsastusretkiä. Tällä hetkellä täytyy kuitenkin tyytyä noihin "sisustushevosiin", joita hyllyn päältä löytyy muutama.
Yläkuvan heppaa kuvatessa taisi käsi tärähtää niin, että näyttää kuin hevonen olisi oikeasti liikkeessä.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Minä rehkin tämän(kin) viikonlopun aamusta iltaan raksalla. Mutta jaksan kyllä, koska nyt tiedän, että jouluksi päästään muuttamaan!

7 kommenttia:

david santos kirjoitti...

UAU!!!
Great card!!!! Congratulations!!!
Have a nice weekend!!!!!!!!!!!!!!

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä on käden tärinä sattunut oikeassa paikassa. Loistava kuva juuri tuo heilahtamisen takia.
Ai niin - kaunis on hevonen.

Mervi kirjoitti...

Ihana heppa :)!

Reilu kuukausi ja pääsette uuteen kotiin, voimia ja tsemppiä vielä viimeiseen koitokseen!!! Sitten juhlitaan... :)

Ira kirjoitti...

enolekateellinenenolekateellinen ;-).

Yksi vaalea pikkulintu lauloi joistain 3d-sisustustarroista. mistä niitä saa?

Taina kirjoitti...

Terve heppakaveri Ira! Casadecolla tosiaan on tullut uusia tarroja. Ehkä ne on vähän 3D, koska ovat huovan tapaista materiaalia ja hiukan kohollaan. Ja voi itse maalata mieleisekseen. Ihastuin välittömästi. Orolta löytyy kirja.

Anonyymi kirjoitti...

Suloinen heppa:) Talleilla käynti olisi kyllä kivaa. Kävin myös nuorena hoitoheppaa hoitamassa, mutta en tiedä osaisinko enää ratsastaa jos mahdollisuus tulisi:D Rentouttavaa se varmasti olisi kun pääsisi kiinni "jujuun" jälleen.

Mao Mao kirjoitti...

Hevosten ja tallin tuoksu on kyllä ihana... minäkin ratsastin muutaman vuoden. Meidän kylällä oli parin kilometrin päässä talli. Innostuin lämmittelemään taitoja kolmisen vuotta sitten, mutta nyt ei enää aikaa tahdo löytyä.

Olen käynyt täällä seurailemassa teidän rakennusprojektianne. Kirkonpenkkinne on aarre!