En tiedä, onko alkava kevät pehmentänyt pääni, mutta olen alkanut virkkaamaan vuosien tauon jälkeen. Etsin pitkään kotiini sopivaa vaaleanpunaista torkkupeitettä, mutta en löytänyt mieleistäni. Päätin siis tehdä sen itse. Isoäidin neliöitä virkkailen sitten illat pitkät ja niitä saakin tehdä todella paljon! Mutta tuohon hommaan tulee oikein himo ja se on mainio stressin poistaja.
Mummoni Aino oli eläessään myös aina virkkuukoukku kädessä ja hienoja pitsiliinoja syntyi ihan liukuhihnalta. Loppuaikoina oli näkökin jo huono, mutta liinat syntyivät ulkomuistista. Myös äitini on alkanut taas virkkaamaan jäätyään eläkkeelle joulun alla... Mukavaa puuhaa!
Tuo kuvan runotyyny on muuten löytö naapuriosastolta (Sisustus Selma) Rakennusmessuilta. Se oli niin kaunis, että niitä muutti kotiani kaksi kappaletta. Mukavaa viikon alkua kaikille!
1 kommentti:
Hempeän värinen lanka, ihan ihana olisi tuollaiseen vilttiin kääriytyä.
Ilona
Lähetä kommentti