Viime viikolla ainokaisemme aloitti koulutiensä. Tuntui hiukan haikealta, mutta omaa oloa helpotti se, että poikamme oli niin reipas.Hän sanoi ensimmäisen koulupäivän iltana, että sisällä myllersi suuria tunteita! Tuon paremmin en olisi itse osannut tunteitani kuvailla.
Sen verran uutta ja ihmeellistä kaikki vielä on, että kävelemme koulumatkan yhdessä joka aamu. Ja aionkin saatella häntä matkaan niin kauan kuin seurani kelpaa.
Mukavaa koulu- ja työviikon alkua kaikille!
5 kommenttia:
Syyslomaan asti muistelen minäkin saatelleeni ekaluokkalaista kouluun aikanaan... sitten pikkuveli sairastui ja isoveli meni kouluun itsekseen, ihan vain kokeeksi. Mutta siinä kävikin sitten niin ettei enää huolinut äitiä saattelemaan... :)
Se tuntuu aika hurjalta kun lasten reviiri yhtäkkiä kasvaa. Meillä saa nyt kolmasluokkalaiset mennä pyörällä kouluun ja muutenkin liikkuvat jo kavereiden luo ja ympäri kaupunkia. Jossain vaiheessa vaan pitää antaa lisää siimaa...
Mukavaa työviikkoa, Taina!
Ihana poika! Onnea koulutielle! Meillä poika odottaa jo kovasti ensi vuotta ja eskaria.
Onnea koulutielle myös täältä meiltä!
Kyllä siinä äidilläkin tunteet ovat varmaan pinnassa...
Ihanasti sanottu! Kiva kuulla, etta poika on reippaasti aloittanut koulutien. Ella ei meinaa jaksaa odottaa koulun alkua millaan, tammikuun lopussa se vasta siis alkaa...
Heip Taina!
Onnea ja enkeleitä pienen miehen koulutielle! On varmaan ihana kun on mahdollista olla saattamasta lasta taipaleelle!
Minäkin saattelin lapsukaiset hoitoon, kun aloitin työt viime viikolla parin vuoden tauon jälkeen :/... Hieman totuttelua vaatii tämä "uusi elämä".
Mutta mukavaa elokuuta sinulle:)
Lähetä kommentti